{"id":700,"date":"2020-08-29T22:36:02","date_gmt":"2020-08-29T20:36:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/?page_id=700"},"modified":"2020-09-06T10:49:38","modified_gmt":"2020-09-06T08:49:38","slug":"taljalassa-1930-luvulla","status":"publish","type":"page","link":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/kotiseutu-karjalankannas\/vuoksenranta\/taljalassa-1930-luvulla\/","title":{"rendered":"Taljalassa 1930-luvulla"},"content":{"rendered":"\n

Pauli Talvio<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

Teksti on osa laajemmasta jutusta \u201dVuoksenrannasta ja Hannilastakin\u201d vuodelta 1970 \/1<\/a>\/<\/em><\/p>\n\n\n\n

Olen joskus aikaisemmissa muisteloissani kertonut Vuoksenrannan Taljalaan siirtymist\u00e4ni, mik\u00e4 tapahtui v. 1934 ja todennut, kuinka mielest\u00e4ni tulin aivankuin ”toiseen maailmaan”. Olihan siell\u00e4 vallinneet olosuhteet aivan toista, mihin kaupunkilaisnuori oli siihen asti tottunut.<\/p>\n\n\n\n

Taljalassa vietettiin todellakin vanhanaikaista, niin monessa suhteessa sanoisinko patriarkkaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Vanhan is\u00e4nn\u00e4n ja em\u00e4nn\u00e4n sana oli laki ja koko talonv\u00e4ki my\u00f6s sit\u00e4 kunnioitti. Monasti perhe oli melkoinen, sill\u00e4 olihan talossa v\u00e4vyj\u00e4 ja mini\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 heid\u00e4n lapsiaan. <\/p>\n\n\n\n

Taljalassa my\u00f6s kunnioitettiin ja vaalittiin vanhoja perinteellisi\u00e4 tapoja. Niinp\u00e4 pidot olivat monip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 ja niiss\u00e4kin noudatettlin tottumuksia, jotka lienev\u00e4t olleet per\u00e4isin vuosisatojen takaa. <\/p>\n\n\n\n

Talot olivat vankkoja, omillaan toimeentulevia. Mets\u00e4t vankkaa puuta t\u00e4ynn\u00e4, joita myytiin harkiten. Kun maanviljelystuotteita ei juuri markkinoitu, p\u00e4\u00e4asiallisin k\u00e4ytt\u00f6raha saatiin karjan avulla, oli mets\u00e4 se ”pankki”, mist\u00e4 rahaa otettiin, kun tuli kyse suurimmista hankinnoista. <\/p>\n\n\n\n

Taljalassa vietettiin todellakin vanhanaikaista ja patriarkkaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kunnioitettiin ja vaalittiin vanhoja perinteellisi\u00e4 tapoja.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n

Koko kyl\u00e4ss\u00e4 oli ilmapiiri rehti ja avoin. Vertaisin sit\u00e4 mielell\u00e4ni ”Anun ja Mikon” kotikyl\u00e4n Noskuan henkeen. N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in on tullut useasti mieleen, kuinka erinomaisia aiheita jollekin ”Anun ja Mikon” tekij\u00e4n tapaiselle kirjailijalle olisikaan ollut Taljalassa.<\/p>\n\n\n\n

Siell\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4 mielest\u00e4ni viel\u00e4 aidompaa ja ”puhtaaksi  viljellymp\u00e4\u00e4” karjalaista maalaisel\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin esim. Noskuassa, jossa Viipurin suurempi l\u00e4heisyys loi jollakin lailla oman leimansa seudun ylle. <\/p>\n\n\n\n

Muistuvat mieleen sellaiset tosimukavat hahmot kuin Leiposiin Heikki, Jantsen Simo, Kaim\u00e4en Juhani, Pientalon silloiset nuoret em\u00e4nn\u00e4t, opettaja Sallatunturi, Korvenniskan Mari, Nikin Antti, Otsinan Risto, Elina, Hulda-mummo Ja monet muut. <\/p>\n\n\n\n

Ai-jai kuinka heist\u00e4 olisi saanut kokoon tosihauskan, huumorinkyll\u00e4lsen ”kavalkadin”. <\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 Taljalassa suuresti ihailin, oli naisten k\u00e4sity\u00f6taito. Tuskinpa koko kyl\u00e4ss\u00e4 oli ainuttakaan taloa, miss\u00e4 ei pirta olisi paukkunut. Pellavaa kasvatettiin aivan yleisesti ja niinp\u00e4 kyl\u00e4n morsiamet veiv\u00e4t uusiin koteihinsa kapioina pellavaiset vuodevaatteet ja mit\u00e4 kauneimmat muut kudontaty\u00f6t, matot jne. <\/p>\n\n\n\n

Miesv\u00e4ki taas puhui aina vaan hevosista. Haastettinpa mist\u00e4 asiasta tahansa, niin aina se kuitenkin meni hevosjutuiksi. Eip\u00e4 Ihme, sill\u00e4 seutuhan oli tunnettu hyvist\u00e4 kantakirjahevosistaan. Etenkin hyv\u00e4t naapurit Sokat olivat tunnettuja kautta maan hevosistaan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 muistuu mieleeni, kun olin saunassa yhdess\u00e4 Sokan mummon kanssa. Menimme kylpem\u00e4\u00e4n Toivon kanssa ja kun k\u00f6mmimme lauteille, oli siell\u00e4 mummokin. T\u00e4m\u00e4 herttainen vanhus oli aivan verraton tarinoitsija. <\/p>\n\n\n\n

Mainitsin edell\u00e4 opettaja Sallatunturin. En malta olla kertomatta er\u00e4st\u00e4 hauskaa tapausta. H\u00e4nh\u00e4n oli omalaatuinen persoonallisuus, joka massiivisella olemuksellaan her\u00e4tti omalaatuista kunnioitusta. H\u00e4n oli my\u00f6s tavattoman seurankipe\u00e4, joka mielell\u00e4\u00e4n k\u00e4vi naapureissa tarinoimassa.<\/p>\n\n\n\n

Oli tunnettu tosiasia se, ett\u00e4 monasti hyv\u00e4n opettajamme tarinatuokiot pyrkiv\u00e4t venym\u00e4\u00e4n liian pitkiksi. Kun talon v\u00e4ki olisi iltaisinkin jo halunnut menn\u00e4 y\u00f6puulle, opettaja vain istui. Sattui kerran niin, ett\u00e4 h\u00e4n tuli luokseni iltaa istumaan. Oli jo my\u00f6h\u00e4inen, kun h\u00e4n saapui ja oletin h\u00e4nen kohta l\u00e4htev\u00e4n kotiinsa. Mutta eih\u00e4n se niin vain k\u00e4ynytk\u00e4\u00e4n. Opettaja istui ja istui. Koettelin hienovaraisesti huomautella ajan my\u00f6h\u00e4isyydest\u00e4 ja huomisesta ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, mutta mik\u00e4\u00e4n ei auttanut. Siksip\u00e4 vihdoin nousin ja sanoin: Kuulkaahan opettaja, min\u00e4 menen nukkumaan. Kun l\u00e4hdette pois, niin sammuttakaapa lamppu (Taljalassahan ei siihen aikaan ollut s\u00e4hk\u00f6valoja) ja painakaa l\u00e4htiess\u00e4nne ovi lukkoon. En tied\u00e4 mihin aikaan lie opettaja l\u00e4htenyt, mutta aamulla her\u00e4tty\u00e4ni totesin \u00f6ljylampun olleen asianmukaisesti sammutetun ja oven tulleen lukituksl. <\/p>\n\n\n\n

Sellaista se oli Taljalassa. Rauhallista kiireet\u00f6nt\u00e4 oloa. Ihmiset aitoja syd\u00e4mellisi\u00e4 hahmoja, joita muistellessa tulee oikein mieli halkeaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"Herastuomari<\/figure>\n\n\n\n

Kuva 1<\/strong>: Taljalan yksi tunnetuimmista perheist\u00e4, herastuomari Antti Jantusen (Pientalon) v\u00e4ke\u00e4. Kuva on otettu joskus v. 1935.<\/p>\n\n\n\n

\n

Tietoikkuna<\/h2>\n\n\n\n

Pauli Talvio<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Tekstin kirjoittaja on karjalainen kauppa-, teollisuus-, j\u00e4rjest\u00f6-, urheilumies ja heimoaatteen harrastaja, talousneuvos Pauli Talvio. Taljalassa h\u00e4n toimi R\u00e4is\u00e4l\u00e4n osuuskaupan sivupisteen hoitajana. Tullessaan Taljalaan h\u00e4n oli 24 vuotias.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n on syntynyt 7.8.1910 Viipurissa, jossa h\u00e4n aloitti uransa asiapoikana M. Kaurasen tukkuliikkeess\u00e4. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 h\u00e4n siirtyi osuuskauppa-alalle. Talvisodan j\u00e4lkeen h\u00e4n oli puolustusministeri\u00f6n piiriss\u00e4 toimien varastop\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4. V. 1944 h\u00e4n siirtyi tie- ja vesirakennushallituksen palvelukseen. Oman yrityksen \u2014 Kisapuku Oy:n \u2014 perustaminen j\u00e4i vuodelle 1956.<\/p>\n\n\n\n

Urheilu ja urheiluseuraty\u00f6 on ollut Pauli Talvion syd\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 jo Karjalassa. H\u00e4nen harrastuspiiriins\u00e4 ovat kuuluneet pes\u00e4palloilu, j\u00e4\u00e4kiekkoilu ja uinti.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n on kuulunut muun ohella Rauman Lukon j\u00e4\u00e4kiekkoilun johtoon ja toiminut SVUL:n Satakunnan piirin j\u00e4\u00e4kiekkojaoston puheenjohtajana. Ansiomerkkej\u00e4 h\u00e4n on saanut Suomen J\u00e4\u00e4kiekkoliitolta ja Suomen Uimaliitolta. Pauli Talvio on myos oivaltanut kyykk\u00e4pelin merkityksen.<\/p>\n\n\n\n

Laulun yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 h\u00e4n on itse osallistunut monien kuorojen toimintaan ja laulanut mm. Rauman Mieslaulajissa.<\/p>\n\n\n\n

Pauli Talvion taloudellista tukea ovat saaneet monet kulttuuri-, urheilu- ja karjalaisj\u00e4rjest\u00f6t. N\u00e4iden joukosta mainitsemme vain viipurilaisj\u00e4rjest\u00f6t, Rauman poikasoittokunnan ja Rauman Poikakuoron.<\/p>\n\n\n\n

Pauli Talvio ei ole ahdas nurkkapatriootti vaan tajuaa koko karjalaisuuden syvyyden ja laajuuden. T\u00e4st\u00e4 on osoituksena h\u00e4nen mielenkiintonsa kalevalaista ja it\u00e4karjalaista kulttuuria ja perinteita kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Taljalan kyl\u00e4ll\u00e4 toimineen Pauli Talvion esittely perustuu Karjalan sivistysseuran artikkeliin \/2<\/a>\/.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4 Anu ja Mikko<\/h4>\n\n\n\n

Talvion tekstiss\u00e4 mainittu Kersti Bergroth:n kokoillan n\u00e4ytelm\u00e4 Anu ja Mikko<\/strong>: Karjalainen idylli, eli rakkaustarina suomalaisittain. \u201dKu siul on nii lauhkiamuotone olento, ni mie ajatteli ett totta siull o rakas luotokii.\u201d Nuori ja n\u00e4tti Anu-neito j\u00e4\u00e4 orvoksi ja muuttaa t\u00e4tins\u00e4 luokse. Siell\u00e4 h\u00e4n kohtaa Mikon, k\u00f6yh\u00e4n ja sulavakielisen kirvesmiehen ja ihastuu. Ongelmana on vain se, ett\u00e4 Anu on jo kihloissa Junun kanssa, jolle Anun \u00e4iti ehti tytt\u00e4rens\u00e4 luvata ennen kuolemaansa. Junu on vakavaraisen talollisen poika, joten Anun \u00e4iti n\u00e4ki h\u00e4ness\u00e4 oivan keinon turvata tytt\u00e4rens\u00e4 tulevaisuuden. Anu ei ole kovin innoissaan tulevasta liitosta, mutta eip\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 juuri vaihtoehtojakaan ole, kun on kerran \u00e4itins\u00e4 kuolinvuoteella luvannut ottaa Junun miehekseen. Samaan aikaan kyl\u00e4\u00e4n saapuu Amerikan Mari, suutarin tyt\u00e4r, joka palaa kotikyl\u00e4\u00e4n viidentoista Amerikassa vietetyn vuoden j\u00e4lkeen. Muut kyl\u00e4l\u00e4iset ovat h\u00e4din tuskin poistuneet tutusta pihapiirist\u00e4\u00e4n, joten Amerikan Marin jutut saavat kyl\u00e4l\u00e4iset aivan py\u00f6r\u00e4lle p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n. Amerikan Marilta Mikkokin saa oivia ideoita. Ehk\u00e4 niiden avulla h\u00e4nest\u00e4kin tulee vakavasti otettava sulhasehdokas? \/3<\/a>\/<\/p>\n\n\n\n

”Anu ja Mikko” on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Yle Areenassa osoitteessa https:\/\/areena.yle.fi\/1-826096<\/a>, kesto 1h 29 min.<\/p>\n\n\n\n

Noskua<\/strong>n kyl\u00e4 oli Antrean pit\u00e4j\u00e4n suurin maalaiskyl\u00e4. Vuonna 1939 kyl\u00e4ss\u00e4 oli 111 taloa \/4<\/a>\/.<\/p>\n\n\n\n

Kirjailija Kersti Bergroth<\/strong> \/5<\/a>\/ kuului kirjailijanuransa alkuaikoina 1900-luvun alun melskeiss\u00e4 vaikuttaneeseen dagdrivare-kirjailijaryhm\u00e4\u00e4n, joka vietti aikaansa kaupungilla flaneeraten (eli joutilaasti ja tyylikk\u00e4\u00e4sti k\u00e4yskennellen), palvoi kauneutta ja piti ihanteenaan muun muassa Oscar Wilde\u00e4. \u201dOlimme kyynillisi\u00e4 ja ironisia, ja ihanteemme oli olla vailla ihanteita\u201d, Bergroth kirjoittaa. \/6<\/a><\/a>\/<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4hitellen Bergroth alkoi irrota dagdrivare-yhteis\u00f6st\u00e4 ja pient\u00e4 taiteilijapiiri\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 todellisuus sek\u00e4 kansankuvaus alkoivat kiinnostaa h\u00e4nt\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Anu ja Mikko<\/em> (1932) Bergroth siirtyy karjalaiseen maalaismaisemaan, jonka asukkaat puhuvat rikasta karjalaismurretta. \u201dK\u00e4sitykseni on, ett\u00e4 kansankieli on t\u00e4rke\u00e4 esikuvana ja ihanteena. Modernilla kielell\u00e4 on omat edellytyksens\u00e4 ja vaatimuksensa, mutta se voi oppia kansankielelt\u00e4 runollista asiallisuutta.\u201d \/6<\/a>\/<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n

1. https:\/\/www.luovutettukarjala.fi\/pitajat\/pitajaliitteet\/antrea_vuoksenr.pdf<\/a>, viitattu 1.8.2020<\/p>\n\n\n\n

2. http:\/\/www.karjalansivistysseura.fi\/sampo\/sites\/default\/files\/kh-artikkelit\/KH1980_09-10_383.pdf<\/a>, viitattu 1.8.2020<\/p>\n\n\n\n

3. https:\/\/naytelmat.fi\/p\/anu-ja-mikko<\/a>, viitattu 29.8.2020<\/p>\n\n\n\n

4. http:\/\/www.sepporapo.fi\/media\/20091126_kl.pdf<\/a>, viitattu 29.8.2020<\/p>\n\n\n\n

5. https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Kersti_Bergroth<\/a>, viitattu 29.8.2020<\/p>\n\n\n\n

6. https:\/\/naytelmat.fi\/a\/kersti-bergroth<\/a>, viitattu 29.8.2020<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pauli Talvio Teksti on osa laajemmasta jutusta \u201dVuoksenrannasta ja Hannilastakin\u201d vuodelta 1970 \/1\/ Olen joskus aikaisemmissa muisteloissani kertonut Vuoksenrannan Taljalaan siirtymist\u00e4ni, mik\u00e4 tapahtui v. 1934 ja todennut, kuinka mielest\u00e4ni tulin aivankuin ”toiseen maailmaan”. Olihan siell\u00e4 vallinneet olosuhteet aivan toista, mihin kaupunkilaisnuori oli siihen asti tottunut. Taljalassa vietettiin todellakin vanhanaikaista, niin monessa suhteessa sanoisinko patriarkkaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":663,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/700"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=700"}],"version-history":[{"count":24,"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/700\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":814,"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/700\/revisions\/814"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/663"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taljansuku.com\/tss\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=700"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}