Tie- ja vesihallituksen katsauksessa /1/ viraston kehitykseen ja sen suorittamiin tarkempiin töihin vuosilta 1816 – 1941 Vuoksen laskusta mainitan seuraavaa:

Viipurin läänissä tehtiin merkittävin yritys Vuoksessa. Viljelysmaitten lisäämiseksi oli herätetty kysymys uuden laskun avaamisesta tälle virralle Kiviniemen kautta Suvantoon ja siitä edelleen Laatokkaan. Oletettiin, että samalla saataisiin kulkukelpoinen vesitie Pietarista Vuoksen rintamaille. Itämaisen sodan jälkeen keisari antoi suostumuksensa Kiviniemen kaivattamiseen. Veden lasku toimitettiin 17 p. syysk. 1857, mutta siitä ei tullut odotettua luonnonmullistuksen tapaista, sillä tuloksena oli vain vihaisen kosken syntyminen Kiviniemeen. Vuoksen pinta aleni työn ansiosta 4 – 6 m. ja uusia viljelysalueita voitettiin varsinkin Äyräpään selän rannoilta, mutta toisaalta Vuoksen pohjoinen haara tuli laivakululle kelpaamattomaksi ja ennen tuottoisa lohenkalastus kävi kannattamattomaksi. /1/

Alunpitäen Vuoksi, Suvanto ja Laatokka olivat olleet samalla korkeudella, mutta kun maakannakset muodostuivat, vedenkorkeudet alkoivat erota. Vesi nousi merkittävästi Vuoksessa. /2/

Suomessa virisi innostus järvenlaskuun 1700-luvulla. Järviä laskemalla pyrittiin saamaan uutta maata maatalouskäyttöön ja poistamaan järven rannoilta tulvahaittoja. Kapea Taipaleen kannas ja vedenpintojen suuri korkeusero Suvannon ja Laatokan välillä olivat jo varhain herättäneet ajatuksen kannaksen avaamisesta ja Suvannon laskemisesta. Väitetään, että jo vuonna 1741 sotilaita oli komennettu suorittamaan kaivuutyöt, mutta kun sota Ruotsin ja Venäjän välillä puhkesi, jäi järven lasku suorittamatta. /2/

Korkeat vedenkorkeudet kuitenkin vaivasivat Suvannon keski- ja itäosissa siinä mitassa, etteivät laskusuunnitelmat unohtuneet. Vuonna 1807 vesi nousi keväällä korkeammalle kuin miesmuistiin ja oli noin metrin tavanomaista ylempänä. Jonkinlaisia kaivuutöitä lienee haitan poistamiseksi tämän jälkeen tehty, mutta missä laajuudessa ja minä vuonna, sitä ei tarkalleen tiedetä. /2/

Karjalan kannaksella kerrottiin tarinaa, että Suvannon ranta-asukkaat olisivat vuoden 1817 kesällä vetäneet isoja kuusipulta latvapuoli edellä soraharjanteen poikki saadakseen siihen syntymään uoman, johon tulvavesi hakeutuisi. Tarkoituksena oli saada järven vedenpinta alenemaan. /2/

Lumen sulaminen näyttää keväällä 1818 tapahtuneen Laatokan Karjalassa epätavallisen nopeasti. Vedenkorkeus Suvannossa nousi nousemistaan ja oli lopulta 10,5 metriä Laatokan pinnan yläpuolella. Vesi alkoi virrata Taipaleen kannksen yli. Virtausta edesauttoivat aiemmin aikaansaadut kaivuutyöt ja saattaa olla, että jotain sellaisia suoritettiin myös nyt. /2/

Ratkaisevaa oli joka tapauksssa, että vettä oli paljon, se nousi korkealle ja kannaksen vastusvoima pieni. Seurauksena oli valtava luonnonmullistus. Veden mukana Laatokkaan syöksyi tavattomia maamääriä, puita ja rakennuksia. Uusi joki, Taipaleenjoki oli syntynyt. Suvanto laski noin 7 metriä. Lasku tuotti uutta, suurimmalta osalta erittäin viljavaa maata noin 5000 ha. /2/

Mielenkiinto kohdistui nyt Kiviniemen kannakseen. Ajateltiin, että maakannaksen avaamisella saataisiin Vuoksen ranta-alueita vaivaavat tulvahaitat poistumaan ja maatalousmaa lisääntymään. Vuonna 1820 pidettiin kansalaiskokous, jossa suunniteltiin Kiviniemen puhkaisemista. /2/ Hanketta myös vastustettiin ja meni lähes 30 vuotta, kunnes asia eteni.

Kiviniemen avaamista komennettiin suorittamaan everstiluutnantti Alfred Sternvall. Maaliskuun 1. päivänä 1848 päivätyssä muistiossa hän esittää Kiviniemeen kaivettavaksi uomaa, jonka pohja olisi 14,8 metriä leveä ja jonka syvyys laskettuna Vuoksen alimmasta vedenkorkeudesta olisi 3 metriä. /2/

Syyskuussa 1857 työt olivat edenneet loppuvaiheeseen. Kiviniemen kannasta puhkoivat nyt syvät kanjonit, joita reunustavat jyrkkäseinäiset maavallit. Luukut avattiin syyskuun 17 päivänä ja vesi syöksyi Kiviniemen kannaksen kimppuun. Pettymys oli suuri, kun kivinen kannas pystyi vastustamaan veden voimaa, eikä odotettua näytelmää saatu nähdä. Vesi teki kuitenkin tehtävänsä ja jo seuraavana päivänä oli Kiviniemen kannakseen syntynyt leveä aukko. Lopputulos oli tosin huonompi, kuin etukäteen oli ajateltu. Sensijaan, että olisi saatu aikaan kulkuelpoinen vesiväylä, saatiinkin syntymään uusi, kivinen koski. /2/

Kiviniemen kannakseen oli puhkaistu aukko, jonka leveys oli muodostunut suunniteltua suuremmaksi eli 118,5 metriksi. Vuoksen pinta aleni sen yläpuolella noin 4,5 metriä, mikä vastasi sunniteltua määrää. Vuoksen laskusta syntyneiden vesijättöjen määristä ei ole tarkkoja tietoja käytettävissä. Eri lähteiden nojalla on kuitenkin pääteltävissä, että maata saatiin noin 20 000 ha. Kyseessä oli tässä mielessä maamme merkittävin vesistönlaskuhanke. /2/

Kiviniemen puhkaisun seurauksena Vuoksen pohjoinen uoma Käkisalmeen kuivui lähes kokonaan. Tiurinkoski jäi miltei kuivilleen ja Käkisalmen linnasaari joutui mantereen yhteyteen. Kiviniemen kosken synty kuivatti myös lopullisesti Vuoksen eteläisen lasku-uoman Heinjoen Vetokallion kautta Viipurinlahteen. /3/

1920-luvulla Vuoksen tulvahalttojen pienentämiseksi laadittiin suunnitelma, jonka tarkoituksena oli Kiviniemenkosken perkaaminen ja sen yläpuolisen jokiosan ruoppaaminen. Ylin tulvavesi olisi suunnitelman mukaan saatu laskemaan 70 cm. 1930-luvulla esitettiin suunnitelman muuttamista niin, että Kiviniemenkosken perkauksen sijasta Kiviniemeen rakennettaisiin kokonaan uusi tulvakanava säätöluukkuineen. Tämän ratkaisuehdotuksen mukaan tulva saataisiin alenemaan 1,6 metriä. Samassa yhteydessä tuotiin esiin mahdollisuus vesivoimalan rakentamiseen suunniteltuun tulvakanavaan. Lisäksi todettiin, että voimalan putouskorkeus lisääntyisi, jos Taipaleenjoessa olevaa Vaskelankoskea saataisiin perata. /2/ Suunnitelma ei kuitenkaan ehtinyt toteutua.

Vuoksenrannan kirkon kohdalla ranta ennen Vuoksen laskua ylettyi nykyisen tien tietämille sakka. Kun otetaan huomioon, että kirkon rakentaminen tapahtui vasta 1930-luvulla, aikaa maaston metsittymiseen on ollut runsaasti, yli 70 vuotta. Tällä hetkellä ranta on hieman yli kilometrin päässä kirkosta.

Vesijättöä eli eistolietettä tuli yhteensä eri pitäjien osalle noin 12 800 ha. Tästä Vuoksenrannan osuus lienee 2000 -2500 välillä. Myöhemmin tehtiin runsaasti täydentäviä kuivauksia ja perkauksia, jotka lisäsivät viljelysalaa entisestään. Suurimmat lietealueet muodostuivat Pienen Vuoksen ympäryskyliin Korpilahdelle, Karkealaan, Taljalaan ja Kaskiselkään sekä Sintolan ja Oravankydön kyliin. Kirkonkylän lähelle muodostuivat laajat Lahenniityt, Sekalammi ja Kansalahti kuivuivat. Oravankydössä Rokonniemen eteläpuolinen alue muutti muotoaan ja muun muassa Rapaojan varsille saatiin uutta viljelysmaata. Antrean puolella suurimpia lietealueita saivat suuren Vuoksen rantakylät Saviniemi , Mansikkala, Kekkilä ja Henttola. /4/

Taljalan kylän kohdalla Vuoksen pinnan lasku on tuonut uutta hedelmällista maata viljelyskäytöön. Tässä yhteydessä syntyivät mm. Taljalanlahden niityt. Arviota Vuoksen laskun seurauksena Taljalan kylällä syntyneestä pinta-alasta ei ole. Karttojen perusteella karkeita laskelmia on mahdollista tehdä. Arviot vedeltä vapautuneesta maa-alasta vaihtelevat eri lähteissä koko Vuoksen mitalla aiemmin mainittujen 12 800 ha ja 20 000 ha välillä.

Lähteet:

1. L. I. Kaukamaa, TIE- JA  VESIRAKENNUSHALLITUS 1816-1941; KATSAUS VIRASTON KEHITYKSEEN  JA  SEN  SUORITTAMIIN TARKEIMPIIN TÖIHIN, 1941, Helsinki, sivu 11. Verkkodokumentti, viitattu 11.7.2021
2. Pertti Vakkilainen, ”TAIPALEENJOEN SYNTY JA KEHITYS”, Esitelmä ”TAIPALEENJOKI 180 VUOTTA. TAIPALEENJOKI TALVISODAN TAISTELUTANTEREENA”  muistojuhlassa Terenttilässä 23.5.1998. Verkkodokumentti, viitattu 12.7.2021
3. Matti Saarnisto, Vuoksen synty ja Vuoksenlaakso. Tiivistelmä Suvannon sukujen tilaisuudessa 17.11.2007. Verkkodokumentti, viitattu 12.7.2021
4. Kuvia ja juttuja » Vuoksen lasku 1857, Vuoksenranta-seuran verkkosivut, viitattu 12.7.2021